Viimeisin muistutus laitoksen erityisluonteesta saatiin, kun 21-vuotias mies karkasi Kuopion Niuvanniemestä torstai-iltana juuri ulkoilun yhteydessä. Tapauksen tutkinta siirtyi Itä-Suomen poliisilta Helsingin poliisille miehen päädyttyä pääkaupunkiseudulle, ja viranomaiset arvioivat tilannetta jatkuvasti turvallisuuden näkökulmasta. Mutta miten tähän Suomen tunnetuimpaan suljettuun laitokseen oikeastaan päädytään, ja miten sen toiminta on muuttunut vuosikymmenten kuluessa?

Kaksi tietä suljettujen ovien taakse: Miten hoitoonohjaus toimii?

Niuvanniemen sairaalaan ei voi hakeutua vapaaehtoisesti tavallisen terveyskeskuslääkärin lähetteellä. Hoitoonohjaus on Suomessa poikkeuksellisen säännelty prosessi, jossa valtaa käyttävät oikeuslaitos, poliisi sekä Terveyden ja hyvinvointilaitos (THL).

Sairaalan potilaskunta jakautuu pääosin kahteen ryhmään, joiden ohjautuminen Kuopioon noudattaa tarkkaa juridista kaavaa:

• Oikeuspsykiatriset potilaat: Henkilöt, jotka ovat tehneet rikosoikeudellisen teon, mutta joita tuomioistuin ei mielentilatutkimuksen perusteella tuomitse vankilaan syyntakeettomuuden vuoksi. THL määrää heidät tahdosta riippumattomaan oikeuspsykiatriseen hoitoon.
• Vaikeahoitoiset ja vaaralliset potilaat: Siviilipotilaat, joiden hoitaminen oman hyvinvointialueen psykiatrisessa sairaalassa on osoittautunut mahdottomaksi poikkeuksellisen väkivaltaisuuden, vaikeahoitoisuuden tai vaikean psykoosisairauden vuoksi.
• Mielentilatutkimukseen määrätyt: Rikoksesta syytetyt henkilöt, joiden mielentilan tuomioistuin määrää tutkittavaksi ennen lopullista tuomiota. Tutkimusjakso kestää yleensä enintään kaksi kuukautta.

Yleinen virhe on luulla, että Niuvanniemi toimisi vankilana. Kyseessä on nimenomaan sairaala, jossa potilaan vapautuminen ei perustu määräaikaan vaan hoidolliseen toipumiseen ja vaarattomuusarvioon.

Myytti vastaan todellisuus: Onko kyseessä vankila vai sairaala?

Monet mieltävät Niuvanniemen loppusijoituspaikaksi tai vankilan korvikkeeksi. Todellisuudessa kyseessä on lääketieteellinen laitos, jossa sovelletaan mielenterveyslakia eikä vankeuslakia. Oikeuspsykiatrisen potilaan hoito kestää keskimäärin useita vuosia, mutta jokaisen potilaan tilannetta arvioidaan säännöllisesti viranomaisten toimesta.

Päätöksen hoidon jatkamisesta tai lopettamisesta tekee aina THL, ei pelkästään sairaalan oma lääkärikunta. Hoidon perimmäisenä tavoitteena on potilaan toimintakyvyn palauttaminen ja psyykkisen tilan vakauttaminen siinä määrin, että siirtyminen avoimempaan hoitoon tai tuettuun asumiseen on turvallista.

Kuopion sairaalan historia: 1800-luvun turvalaitoksesta moderniksi keskukseksi

Niuvanniemen sairaalalla on poikkeuksellisen pitkä ja kerroksellinen historia. Se perustettiin Kuopioon jo vuonna 1885, mikä tekee siitä Suomen vanhimman edelleen toimivan psykiatrisen sairaalan. Alkujaan sairaala rakennettiin vastaamaan huutavaan tarpeeseen hoitaa ja eristää potilaita, joiden katsottiin olevan vaaraksi yhteiskunnalle tai itselleen.

Hoitomenetelmien muutos vuosikymmenten saatossa

Varhaisina vuosikymmeninä Niuvanniemen arki painottui pitkälti säilömiseen, raskaaseen valvontaan ja fyysisiin rajoitteisiin, sillä lääketieteellisiä hoitokeinoja vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin ei juuri ollut. Potilaat osallistuivat usein maatilan töihin sairaalan laajoilla tiluksilla Kallaveden rannalla, mitä pidettiin sen ajan parhaana kuntoutusmuotona.

Modernin lääkehoidon yleistyminen 1950-luvulta alkaen muutti sairaalan luonteen pysyvästi. Eristämisen tilalle tulivat moniammatillinen psykoterapia, sosiaalinen kuntoutus ja tarkkaan valvottu lääkitys, joiden avulla vaikeimmatkin oireet saatiin hallintaan. Samalla sairaalan rooli oikeuspsykiatrisena huippuyksikkönä vakiintui valtakunnalliseksi.

Kuntoutuminen vaatii vapauksia – ja tuo mukanaan turvallisuusriskejä

Modernissa oikeuspsykiatriassa potilasta ei pidetä lukittuna huoneeseensa vuodesta toiseen, vaan hoitoon kuuluu asteittainen vastuiden ja vapauksien lisääminen. Tähän polkuun kuuluvat osastojen sisäiset toiminnot, sairaalan aidatulla alueella liikkuminen ja lopulta valvotut ulkoilut.

Asteittainen vapaus tuo kuitenkin mukanaan myös haasteita, joista sairaalan ulkopuolinen maailma kuulee harvoin muulloin kuin poikkeustilanteissa. Karkaamistapaukset ovat harvinaisia, mutta ulkoilutilanteet muodostavat aina riskikohdan, jossa potilas saattaa pyrkiä poistumaan sairaalan alueelta ilman lupaa.

Poliisi arvioi etsintöjen aikana jatkuvasti henkilön vaarallisuutta, ja kansalaisia kehotetaan ilmoittamaan havainnoista aina suoraan viranomaisille.

Kun potilas poistuu luvatta, etsintävastuu siirtyy välittömästi poliisille. Viranomaiset tekevät riskiarvion siitä, milloin etsityn kuva ja nimi julkaistaan julkisuuteen sivullisten turvaamiseksi ja etsintöjen tehostamiseksi. Tällaisissa tilanteissa yleisöä muistutetaan aina siitä, ettei luvatta poistunutta henkilöä pidä lähestyä omin päin, vaan ilmoitus tulee tehdä suoraan numeroon 112.

Oikeuspsykiatria ja vaikeahoitoisten potilaiden asema herättävät usein voimakkaita tunteita ja tärkeitä kysymyksiä hoidon ja turvallisuuden tasapainosta.

Keskustelu avoimuudesta ja suljettujen laitosten toiminnasta auttaa ymmärtämään viranomaisten vaativaa työtä ja oikeusjärjestelmän toimintatapoja.

Jaa tämä artikkeli eteenpäin ja lue lisää kotimaan turvallisuutta ja terveydenhuoltoa käsitteleviä juttujamme.

Kerro mielipiteesi alla: Miten mielestäsi vaativan psykiatrisen hoidon ja yhteiskunnan turvallisuuden tasapaino tulisi parhaiten turvata?