Kosonen tiedotti sairaalavuoteelta käyneensä nilkkaoperaatiossa, joka oli välttämätön huippu-uran jatkumisen kannalta. Vamma oli vaivannut heittäjää jo kesän arvokisahetkistä lähtien, vaikka kovat tulokset moukarihäkissä pitivät pintansa loppuun saakka.

Miksi Silja Kososen nilkka jouduttiin leikkaamaan?

Kososen oikeasta nilkasta poistettiin leikkauksessa kaksi irtonaista luupalaa. Kyseiset luunpalat olivat olleet nilkassa syntymästä saakka, mutta ne alkoivat oireilla kivuliaasti vasta Birminghamin EM-finaalin harjoitusheittojen yhteydessä.

Kivusta huolimatta Kosonen heitti EM-kultaa ja osallistui myöhemmin myös perinteiseen Ruotsi-otteluun, jossa hän sai kasaan kaikki kuusi heittoa ja tuloksen 71,80. Tuossa kilpailussa Suomi otti komean kaksoisvoiton, kun Krista Tervo voitti tuloksella 72,41 Kososen sijoittuessa toiseksi.

”Heti Ruotsi-ottelun jälkeen päädyttiin yhdessä tiimin kanssa siihen lopputulokseen, että leikkaus on ainoa vaihtoehto, jos haluan jatkaa heittämistä (ja todellakin haluan).”

Kososen mukaan toimenpide oli luonteeltaan suoraviivainen ja onnistunut. Ennen paluuta täysipainoiseen harjoitteluun leikkaushaavan on annettava parantua rauhassa.

Silja Kososen tulokset ja uran merkittävät virstanpylväät

Kososen ura on edennyt poikkeuksellisen nousujohteisesti. Hänen nimissään oleva Silja Kosonen ennätys 77,07 metriä osoittaa heittäjän vakiinnuttaneen paikkansa maailman ehdottomassa eliitissä.

Arvokisamenestys Birminghamissa vahvisti Kososen aseman maanosan ykkösenä, vaikka kilpailukauden loppua varjostivat nilkkakivut ja väliin jätetyt kisat.

Myytti: Heittäjän kipu johtuu aina äkillisestä heittovammasta

Yleinen harhaluulo urheilupiireissä on, että moukarinheittäjän jalkakivut syntyvät pelkästään voimakkaasta kiertoliikkeestä johtuvasta akuutista revähdyksestä tai nivelvauriosta. Kososen tapaus osoittaa toisin: pitkään oireettomina pysyneet synnynnäiset luurakenteet voivat alkaa ärtyä vasta silloin, kun kropasta otetaan irti aivan maksimaaliset tehot kansainvälisessä arvokisafinaalissa.

Katseet kohti Pekingin MM-kisoja

Leikkauksen ajoitus syksyn harjoituskauden kynnyksellä oli tarkkaan harkittu. Seuraavat suuret yleisurheilun MM-kilpailut järjestetään Pekingissä ensi syyskuussa, joten toipumiselle ja peruskunnon rakentamiselle jää runsaasti aikaa.

Huippuheittäjän tavoitteena on palata harjoitusrinkiin täydessä iskussa heti haavan parantumisen jälkeen, tavoittelemaan jälleen uusia metrejä ja arvokisamenestystä.

Silja Kososen määrätietoinen asenne lupaa hyvää tulevaa arvokisakautta ajatellen.

Seuraatko sinä tiiviisti suomalaisten moukarinaisten otteita maailmalla?

Jaa omat ajatuksesi ja tsemppiviestisi kommenteissa!

Moni kotipuutarhuri lykkää leikkaustöitä virheiden pelossa, vaikka omenapuu sietää käsittelyä varsin hyvin. Suurimmat vahingot syntyvät useimmiten väärästä leikkauskohdasta tai liian rajulla karsinnalla herätetystä vesiversojen ryöpystä. Oikealla tekniikalla ja terävillä työkaluilla puutarhan perushoito muuttuu nopeasti rutiiniksi, joka palkitsee makeammilla hedelmillä.

Milloin omenapuuta leikataan? Kevät vastaan loppukesä

Leikkauksen ajankohdalla on ratkaiseva vaikutus puun kasvuun ja haavojen paranemiseen. Perinteinen ajankohta on kevättalvella tai varhain keväällä, jolloin puu on vielä lepotilassa ennen nestevirtauksen käynnistymistä ja silmujen turpoamista. Toinen vakiintunut ajankohta on loppukesällä, jolloin leikkaus rauhoittaa liian reheväkasvuista puuta.

Kevätleikkaus stimuloi aina uutta kasvua, kun taas loppukesän leikkaus hillitsee puun pituuskasvua ja ohjaa ravinteita hedelmien kypsymiseen. Ajankohdan valinta riippuukin pitkälti siitä, kaipaako puu voimakasta uudistumista vai kasvun hillintää.

Pakkasella puuta ei tule leikata, sillä jäätynyt puuaines lohkeilee helposti ja leikkaushaavat kuivuvat pakkasilmassa. Lauha, kuiva poutapäivä tarjoaa parhaat olosuhteet työskentelyyn.

Työkalut ja tekniikka: oksakaulus ratkaisee kaiken

Leikkaustuloksen ratkaisee useimmiten työkalujen kunto ja leikkauksen tarkka sijainti. Tylsät puutarhasakset tai huonolaatuinen saha murskaavat puun kuorta, jolloin leikkauspintaan syntyy repaleisia haavoja. Tällaiset repeämät avaavat suoran reitin lahosienille ja bakteereille.

Leikkaa aina oikeasta kohdasta

Puun oksan tyvessä, heti rungon tai emioksan liittymäkohdassa, sijaitsee rengasmainen paksunnos eli oksakaulus. Tämä alue sisältää puun omia suojasoluja, jotka kykenevät umpeuttamaan leikkauspinnan itsenäisesti.

• Oikea leikkauskohta: Leikkaa oksa aivan oksakauluksen ulkoreunasta viistosti ulospäin.
• Vältä tappia: Jos jätät oksasta useamman sentin tapin, se kuivuu ja mätänee hitaasti sisäänpäin.
• Vältä rungon kovertamista: Oksakauluksen leikkaaminen pois runkoa myöten tekee haavasta suuren ja estää luonnollisen paranemisen.

Oksakaulus on puun oma puolustusmekanismi. Sen säästäminen leikkauksessa ratkaisee sen, kylestyykö haava terveesti vai alkaako puu lahota sisältäpäin.

Myytti: Kaikki pystyoksat kannattaa katkaista kerralla pois

Yleinen harhaluulo kotipuutarhoissa on, että pystysuoraan kasvavat vesiversot pitäisi poistaa yhdellä kertaa kokonaan jokaista oksaa myöten. Tämä johtaa usein noidankehään, jossa puu yrittää kompensoida menetettyä lehtimassaansa kasvattamalla leikkauskohtiin seuraavana kesänä moninkertaisen määrän uutta pystyversoa.

Jos vesiversoja on paljon, niistä karsitaan kerralla vain noin kolmasosa. Osa pystyversoista voidaan poistaa kokonaan tyveä myöten, ja osa voidaan taivuttaa narujen tai painojen avulla vaaka-asentoon. Vaaka-asentoon ohjattu oksa lopettaa pituuskasvun ja alkaa muodostaa hedelmäsilmuja, jolloin ongelma muuttuu hyödyksi.

Aloittelijan leikkausohje vaihe vaiheelta

Puu kannattaa aina tarkastella rauhassa eri suunnista ennen ensimmäistäkään sahausta. Havainnoi latvuksen muotoa ja mieti, mihin suuntaan haluat valon pääsevän.

1. Poista vaurioituneet oksat: Aloita sahaamalla pois kaikki kuolleet, haljenneet tai taudin vioittamat oksat terveeseen puuhun saakka.
2. Poista hankaavat ja sisäänpäin kasvavat haarat: Karsi oksat, jotka hankaavat toisiaan vasten tai suuntautuvat kohti puun rungon keskustaa varjostaen latvusta.
3. Harvenna liian tiheät oksakerrokset: Valitse päällekkäisistä oksista heikompi tai liian jyrkässä kulmassa kasvava ja poista se tyveä myöten.
4. Tasaa pituuskasvua: Jos latvus tai jokin sivuoksa karkaa liian korkealle, lyhennä se ulospäin suuntautuvan terveen sivuhaaran yläpuolelta.

Pidä huoli siitä, ettet poista yli neljännestä puun kokonaislehtimassasta yhdellä leikkauskerralla. Maltillinen vuosittainen huolto pitää puun tasapainossa ja varmistaa tasaisen sadon ilman välivuosia.

Oikeilla otteilla puunhoito on rentouttavaa ja palkitsevaa puuhaa omalla pihalla.

Pienikin harvennus tekee latvukselle ihmeitä ja tuo omenat aurinkoon.

Jaa omat parhaat puutarhavinkkisi kommenteissa ja kerro, millä työkaluilla itse leikkaat syksyn ja kevään oksat.

Kysy tai keskustele alla: mikä omenapuun leikkauksessa on tuntunut kaikkein haastavimmalta?