Moni sähkölaskujensa suuruutta pelkäävä kuluttaja on odottanut selkeää suojaa talven varalle. Taustalla vaikuttaa kuitenkin monimutkainen virkamiesvalmistelu, jossa kansallisilla päättäjillä on huomattavasti vähemmän itsenäistä liikkumavaraa kuin poliittisista puheista voisi päätellä. Koko mekanismin laukeaminen vaatii useiden tarkkojen reunaehtojen täyttymistä ennen kuin yksikään euro liikkuu valtion kassasta sähköyhtiöille.

Mistä hintakriisilaissa on kyse ja milloin se laukeaa?

Kyseessä ei ole hallituksen täysin oma keksintö, vaan EU-tasolla hyväksyttyyn sähkömarkkinadirektiiviin perustuva mekanismi. Suomi ei voi EU-jäsenmaana asettaa omin päin pysyvää hintasääntelyä markkinoille, vaan mahdollisuus puuttua hintoihin syntyy ainoastaan silloin, kun koko unionia tai sen tiettyä aluetta kohtaa virallisesti todettu häiriö.

Mekanismin käyttöönotto edellyttää, että seuraavat tiukat kriteerit toteutuvat samanaikaisesti:

• EU-neuvoston julistus: EU:n neuvoston on julistettava virallinen alueellinen tai unionin laajuinen sähkökriisi.
• Pitkäaikainen hintapiikki: Sähkön markkinahinnan on täytynyt nousta jyrkästi ja ylittää laukaiseva kynnys pitkäkestoisesti, ei vain hetkellisinä tuntipiikkeinä.
• Direktiivin kynnysarvo: EU-mekanismissa määritelty 18 sentin kilowattituntihinta toimii yhtenä järjestelmän käynnistymisen ennakkoehdoista.

Jos nämä ehdot täyttyvät ja sääntely astuu voimaan, valtio sitoutuu korvaamaan sähköntuottajille taloudelliset tappiot, joita niille syntyy sähkön myymisestä kuluttajille säännellyllä enimmäishinnalla. Mutta tarkoittaako tämä todella sitä, että kuluttaja maksaa enintään 18 senttiä?

Hintakatto ei välttämättä asettuisi 18 senttiin, sillä tuo hinta on vain yksi EU-mekanismin laukaisevista ehdoista, ja todellinen katto voisi olla paljon korkeampi.

Myytti vastaan todellisuus: Lukittuuko hinta todella 18 senttiin?

Yleinen harhaluulo on, että tuleva lainsäädäntö takaa sähkölaskulle suoran 18 sentin kilowattituntirajan heti, kun hinnat alkavat nousta. Todellisuudessa 18 senttiä on vain direktiivin määrittämä mittari kriisin tunnistamiseksi. Itse kansallinen hintaleikkuri voitaisiin valtion taloudellisen tilanteen mukaan asettaa korkeammalle, esimerkiksi 23 tai jopa 30 senttiin kilowattitunnilta.

Jos hinnat karkaisivat takavuosien kaltaisiin ennätyslukemiin, sähkölaskujen kompensointi aina 18 senttiin asti tulisi valtiontaloudelle poikkeuksellisen kalliiksi. Korvaustason nostaminen korkeammalle rajaisi valtion maksamaa laskua, mutta jättäisi kotitalouksien maksettavaksi merkittävästi aiemmin uutisoitua suuremman osuuden.

Aiemmin vastaavaa mallia kokeiltiin erilaisten tukien kautta, kun Sanna Marinin hallitus esitti 20 sentin hintakattoa, mutta päätyi lopulta takautuviin sähköhyvityksiin. Nyt valmisteltava malli puuttuisi suoraan laskutusvaiheeseen, mutta vain jos koko unioni ajautuu säännöstelyn mahdollistavaan poikkeustilaan.

Mitä sähkön hintakatto sisältää?

Valmistelussa olevat ehdot määrittelevät tarkasti sen, kuka kriisitilanteessa pääsee tuen piiriin ja kuka joutuu kantamaan markkinariskit täysimääräisesti itse.

Pienyritykset jäämässä ilman suojaa

Yksi valmistelun herättämistä kiistoista liittyy yrityksiin. Tämänhetkisen linjauksen mukaan hintakriisin tuoma tuki kohdistuisi vain kotitalouksille, jolloin pienyritykset jäisivät kokonaan järjestelmän ulkopuolelle. Ratkaisua on arvosteltu siitä, että kotitalouksien suojelu näkyy suoraan äänestäjien laskuissa, kun taas yritystoiminnan riskit jätetään yrittäjien omalle vastuulle.

Miksi hintakatosta puhutaan juuri nyt?

Poliittinen paine hintakaton luomiseksi kasvoi, kun huoli sähkön riittävyydestä ja hintatasosta heräsi uudelleen. Erityisesti suuret datakeskushankkeet, kuten Googlen jätti-investoinnit, ovat herättäneet julkista keskustelua siitä, riittääkö kotimaassa tuotettu puhdas energia kaikille kohtuulliseen hintaan.

Kritiikkiä on kuulunut myös poliittiselta kentältä. Europarlamentaarikot ja vihreiden Maria Ohisalo ovat muistuttaneet, ettei sähkön hintakatto ratkaise datakeskusten aiheuttamia rakenteellisia haasteita. Heidän mukaansa Suomen ei pidä ryhtyä resurssien suhteen ”ryöstettäväksi banaanivaltioksi”, vaan sähkösyöpöille laitoksille tarvitaan tiukempaa sääntelyä ja verotusta puhtaan sähkön arvon turvaamiseksi.

Näin ollen hintakatto ei toimi yleislääkkeenä markkinoiden heilahteluihin, vaan se on varajärjestelmä, joka astuu voimaan vain harvinaisessa suuronnettomuuteen verrattavassa markkinahäiriössä.

Miten varaudut sähkölaskuihin tulevana kautena? Teetkö mieluummin määräaikaisen sopimuksen vai luotatko pörssisähköön?

Kerro mielipiteesi ja jaa omat kokemuksesi kommenteissa alla, jotta keskustelu eri sopimusmuodoista jatkuu.

Pysy kuulolla ja laita juttu jakoon perheelle sekä ystäville, joita sähkön hintakehitys mietityttää!

Hallituksen valmistelemassa esityksessä säädettäisiin laki, joka mahdollistaa sähkön vähittäismyyntihintojen sääntelyn sähkön loppukäyttäjille. Ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalan johdolla valmisteltu hanke on kuitenkin kokenut merkittäviä muutoksia kriittisen lausuntopalautteen myötä.

Monelle kodille herääkin kysymys: miten mekanismi käytännössä toimisi omassa sähkösopimuksessa, jos kriisi todella iskisi päälle?

Miten sähkön hintakatto toimii kuluttajalle käytännössä?

Käytännön tasolla malli toimii siten, että kuluttaja ostaa sähkönsä omalta myyntiyhtiöltään säännellyllä enimmäishinnalla. Jos pörssisähkön tai toistaiseksi voimassa olevan sopimuksen markkinahinta ylittäisi määritellyn kynnyksen, kuluttajalta laskutettaisiin vain kattohinnan mukainen määrä.

Sähkönmyyjät eivät joutuisi kärsimään erotusta omasta pussistaan. Valtio sitoutuisi korvaamaan sähköyhtiöille taloudelliset menetykset, joita niille syntyy sähkön toimittamisesta asiakkaille keinotekoisen säännellyllä hinnalla.

Mekanismin perusvaiheet etenevät luonnoksen mukaan seuraavasti:

• Kriisin toteaminen: Sääntely ei käynnisty automaattisesti kansallisella päätöksellä, vaan vaatii taustalleen laajemman poikkeustilan.
• Kattohinnan lukitseminen: Myyntihinta rajataan lakiluonnoksen perusteella siten, että veroton kattohinta on vähintään 18 senttiä kilowattitunnilta.
• Laskutus kuluttajalle: Loppukäyttäjä maksaa sähköstään enintään säännellyn hinnan ja sähköveron sekä arvonlisäveron.
• Valtion kompensaatio: Valtio maksaa sähköyhtiöille markkinahinnan ja kattohinnan välisen erotuksen.

Muutosten myötä suoja on rajautumassa nimenomaan kotitalouksiin, sillä pienyrittäjät ovat jäämässä kokonaisuudesta pois määrittely- ja rajausongelmien vuoksi.

Myytti vastaan todellisuus: toimiiko hintakatto arjen suojana?

Yleinen harhaluulo on, että tuleva sähkön hintakatto laskisi sähkölaskuja heti tai tasoittaisi normaaleja talvipäivien pörssipiikkejä. Todellisuudessa kyseessä on pöytälaatikkoon tehtävä valmiuslaki, jota ei voida ottaa käyttöön tavanomaisissa markkinatilanteissa.

Lakiluonnoksen mukaan katto voi tulla voimaan ainoastaan silloin, jos Euroopan unionin neuvosto on julistanut sähkön sisämarkkinoista annetun direktiivin mukaisen sähkön hintakriisin joko Suomessa tai koko unionin alueella. Tilanne rinnastuu mittakaavaltaan syksyn 2022 energiakriisiin.

Vertailukohtana lakiluonnoksen vähintään 18 sentin verottomalle rajalle voidaan pitää viime aikojen huippuja: pörssisähkön veroton kuukausikeskihinta oli kalleimmillaan helmikuussa vajaat 14 senttiä kilowattitunnilta. Valmisteltu hintakatto leikkaisi siis hintoja vasta huomattavasti korkeammalla tasolla.

Korkea aktivointikynnys tarkoittaa, että arkiset hintavaihtelut jäävät edelleen täysin kuluttajan itsensä kannettavaksi.

Miksi datakeskukset ja hintakatto puhuttavat?

Pääministeri Petteri Orpo nosti hintakaton esille mediatilaisuudessa, jossa esiteltiin Googlen 13 miljardin euron investointeja datakeskuksiin. Suuret konesalit kuluttavat valtavasti energiaa ympäri vuorokauden, mikä herätti huolen siitä, nostavatko jätti-investoinnit tavallisten kansalaisten maksamaa sähkön hintaa.

Valmisteilla oleva hintasääntely ei kuitenkaan toimi vastauksena tähän haasteeseen. Europarlamentaarikko Maria Ohisalo on huomauttanut, että sähkön hintakatto ei ratkaise datakeskuksista aiheutuvia ongelmia tai suojaa kuluttajaa siltä, jos sähkön yleinen keskihinta nousee tasaisesti kysynnän kasvaessa.

Miksi esitysluonnos kerää ankaraa kritiikkiä?

Malli on saanut osakseen laajaa arvostelua lausuntokierroksella. Asiantuntijat ja lausunnonantajat ovat varoittaneet, että hintasääntely vääristää markkinoiden perustehtävää eli kysynnän ja tarjonnan ohjausta, mikä voi pahimmillaan jopa pahentaa sähkön niukkuutta.

Kun sähkön hintaa rajoitetaan keinotekoisesti kriisissä, kuluttajien taloudellinen kannustin joustaa sähkönkäytössään heikkenee. Lisäksi malli kohtelee kaikkia kulutuksen perusteella, aivan kuten aiempi pikavauhtia valmisteltu sähköhyvitys.

Useat lausunnonantajat kiinnittivät huomiota siihen, että tuki määräytyy kulutuksen perusteella eikä loppukäyttäjän maksukyvyn mukaan, mikä voi johtaa tilanteisiin, joissa tukea kohdistuu myös sellaisille kotitalouksille ja yrityksille, joilla ei ole sille todellista tarvetta.

Monet lausunnonantajat esittivätkin, että tuki kannattaisi suunnata suoraan sosiaaliturvan kautta niille kotitalouksille, joille sähkön äkillinen kallistuminen aiheuttaa aitoja maksuvaikeuksia.

Hallituksen aikataulu lakiesityksen viimeistelylle on äärimmäisen tiukka. Vaalikauden viimeiset esitykset on annettava eduskunnalle 5. marraskuuta mennessä, jolloin selviää lopullisesti, missä muodossa hätävaraksi tarkoitettu lakipaketti etenee päätöksentekoon.

Herättääkö valmisteilla oleva hintakatto luottamusta vai huolta tulevista sähkölaskuista?

Miten itse varaudut talvikauden mahdollisiin sähkön hintapiikkeihin kotona?

Kerro mielipiteesi alla ja osallistu ajankohtaiseen energiakeskusteluun!