Viemärin epämiellyttävä lemu leviää nopeasti koko asuntoon, jos viemärikaasu pääsee esteettä nousemaan asuintiloihin. Haiseva lattiakaivo ei kuitenkaan ole merkki kalliista putkiremontin tarpeesta, vaan yleensä kyse on yksinkertaisesta huoltotoimenpiteestä, jonka jokainen asukas voi tehdä itse.

Ennen kuin tartut mihinkään pesuaineeseen, on syytä selvittää lemun todellinen aiheuttaja, sillä väärä korjaustapa jättää hajulähteen kytemään pintojen alle.

Mistä kylpyhuoneen lattiakaivon paha haju johtuu?

Kylpyhuoneen lattiakaivo haisee tyypillisimmin silloin, kun viemärin normaali toiminta häiriintyy mekaanisesta syystä. Kaivon pohjalla oleva vesi toimii luonnollisena tulppana: se sulkee viemäriverkoston kaasut putkiston puolelle ja estää hajujen virtaamisen huoneilmaan.

Jos tila on pitkään käyttämättömänä tai tilassa on tehokas lattialämmitys, vesilukko voi haihtua täysin kuivaksi. Tällöin viemärilinjan ilma pääsee vapaasti huoneistoon, ja haju on heti selvästi viemärimäinen ja pistävä.

Toinen hyvin yleinen syy on irrotettavan vesilukon tai nostokupin huono asennus. Jos kaivossa oleva muovinen suppilo tai kuppi on noussut paikoiltaan tai sen kumitiiviste on kuivunut ja hapertunut, kaasu ohittaa vesitilan sivusta ja löytää tiensä lattiaritilän läpi.

Viemärin hajuongelmissa ensisijainen tarkistuskohde on aina vesilukon tiiveys: jos nostokupin kumirengas puuttuu tai on väärässä asennossa, vesi ei kykene eristämään hajuja.

Kolmas syyllinen on pohjalle saostuva orgaaninen liete. Ihosta irtoava rasva, saippuajäämät ja hiukset muodostavat kaivon seinämiin limaisen kalvon, joka alkaa itsessään mädäntyä ja tuottaa rikkivetyä muistuttavaa lemua, vaikka viemäri ei vetäisi huonosti.

Myytti nurin: syövyttävä viemärinavaaja ei poista lattiakaivon hajua

Yleinen uskomus on, että lattiakaivoon kaadettu vahva kemiallinen putkenavaaja polttaa kaiken lian pois ja ratkaisee hajun yhdellä kertaa. Todellisuudessa voimakkaat kemikaalit on suunniteltu liuottamaan tukoksia ahtaissa viemäriputkissa, eivät desinfioimaan laajapintaista avointa lattiakaivoa.

Lattiakaivossa kemikaali valuu suoraan vesilukon pohjalle ja poistuu viemäriin koskematta lainkaan kaivon yläreunoihin tai ritilään, joihin bakteerimassa useimmiten kerääntyy. Lisäksi syövyttävät aineet voivat vaurioittaa lattiakaivon muoviosia ja erityisesti vesilukon kumi- tai silikonitiivistettä, mikä johtaa pysyvään hajuhaittoon.

Kestävä ratkaisu perustuu aina mekaaniseen puhdistukseen ja miedompaan pesuaineeseen, joka irrottaa pinttyneen biofilmin vahingoittamatta rakenteita.

Tunnista ongelman laatu: nopea vianmääritystaulukko

Näin puhdistat haisevan lattiakaivon oikein vaihe vaiheelta

Lattiakaivon säännöllinen huolto kannattaa tehdä vähintään kaksi tai kolme kertaa vuodessa, jotta hajubakteerit eivät pääse pesiytymään kaivon rakenteisiin. Työ vaatii vain suojakäsineet, vanhan tiskiharjan tai kapean pesuharjan sekä tavallista yleispuhdistusainetta tai astianpesuainetta.

1. Avaa ja tyhjennä: Nosta lattiakaivon kansiritilä pois paikoiltaan. Poista ritilän taakse ja kaivon suulle tarttuneet hiukset ja karkea lika suoraan roskapussiin, ei viemäriin.
2. Irrota vesilukko: Nosta kaivon sisällä oleva irrotettava osa tai kuppi varovasti ylös vetämällä sen kahvasta tai reunoista. Jos osa tuntuu jumiutuneelta, nitkuttele sitä tasaisesti eri puolilta.
3. Pese irto-osat huolellisesti: Harjaa nostokuppi ja ritilä puhtaaksi pesuainevedellä erillisessä ämpärissä tai pesuvadissa. Kiinnitä huomiota kupin alapintaan ja mahdolliseen kumitiivisteeseen.
4. Harjaa kaivon kiinteät pinnat: Puhdista kaivon kiinteät sisäseinät, pohja ja poistoputken suu harjalla ja pesuaineella. Huuhtele pinnat runsaalla lämpimällä vedellä.
5. Tarkista tiiviste ja asenna takaisin: Varmista, että vesilukon kumitiiviste on ehjä, elastinen ja oikealla urallaan. Paina vesilukko takaisin kaivoon pohjaan asti niin, että se napsahtaa tiiviisti paikoilleen.
6. Täytä vesilukko: Laske kaivoon lopuksi riittävästi vettä, jotta vesilukko täyttyy ja muodostaa tiiviin hajulukon.

Mikäli tavanomainen siivous ei poista hajua ja kaivosta kuuluu toistuvaa kurlutusta naapurin vetäessä wc-pöntön, syy voi olla syvemmällä kiinteistön ilmanvaihdossa tai viemärituuletuksessa.

Milloin vastuu siirtyy taloyhtiölle?

Asunto-osakeyhtiössä lattiakaivon puhtaanapito ja ritilän puhdistaminen kuuluvat aina asukkaan tai osakkaan kunnossapitovastuulle. Jos kuitenkin huolellisesti puhdistettu ja vedellä täytetty kaivo alkaa haista heti uudelleen, syynä saattaa olla alipaineongelma.

Mikäli kiinteistön viemärin tuuletusputki on katolla tukkeutunut esimerkiksi jään tai lumen vuoksi, viemäriverkostoon syntyvä alipaine imaisee lattiakaivon vesilukon tyhjäksi runkolinjassa virtaavan veden mukana. Tällöin kyse on taloyhtiön vastuulle kuuluvasta rakenneviasta, josta tulee viipymättä tehdä vikailmoitus isännöitsijälle tai huoltoyhtiölle.

Myös hajonneen lattiakaivon rungon korjaus, kaivon liitosten vuodot ja kiinteistön pohjaviemärin tukokset ovat huoltoyhtiön hoidettavia asioita, joihin asukas ei saa omin päin ryhtyä tekemään muutostöitä.

Oletko jo kokeillut vesilukon mekaanista puhdistusta omassa kylpyhuoneessasi?

Pienellä vaivalla ja oikealla tekniikalla kylpyhuoneen ilma pysyy raikkaana ilman vahvoja kemikaaleja.

Laita vinkit talteen ja jaa artikkeli eteenpäin ystävälle, joka kamppailee viemäriongelmien kanssa.

Kerro omat kokemuksesi ja parhaat niksisi kommenteissa alla!

Keittiön, kylpyhuoneen ja muiden kodin tilojen viemäreihin kertyy jatkuvasti rasvaa, saippuajäämiä, hiuksia sekä ruoantähteitä. Moni tarttuu heti keittiökaapin tuttuihin aineisiin veden virtauksen hidastuessa, mutta kotikonstin toimintaperiaatteella on selkeät rajansa. Oikein käytettynä menetelmä auttaa pintapuhtauteen, mutta väärät odotukset voivat johtaa ongelman pahenemiseen.

Mitä etikan ja ruokasoodan seos tekee putkistolle?

Kun emäksinen ruokasooda ja etikkahappoa sisältävä etikka kohtaavat, ne reagoivat välittömästi keskenään. Reaktio tuottaa voimakasta poreilua ja vaahtoa, joka laajenee viemäriaukon ympärillä.

Tämä kupliva reaktio auttaa irrottamaan mekaanisesti viemärin suuaukolle kertynyttä irtolikaa ja pinttynyttä saostumaa. Samalla se auttaa vaimentamaan epämiellyttäviä hajuja, joita orgaanisten jätteiden hajoaminen putken alkuosassa synnyttää.

Poreileva vaahto saattaa vaikuttaa voimakkaalta liuottimelta, mutta hapon ja emäksen neutraloituessa seoksen teho kovettuneen rasvan tai sitkeän hiustukoksen hajottamiseen heikkenee nopeasti.

Yleinen harhaluulo on, että reaktion aikaansaama kuohunta kykenisi rikkomaan kiinteät materiaalit tai syvällä putkistossa piilevät esteet. Jos putkessa on kovettunutta rasvaa tai tiivis hiustukos, tämä kotikonsti ei pysty liuottamaan tukosta auki.

Ruokasoodaa ja etikkaa käytetään usein viemäriaukon pintapuhdistukseen.

Miten etikkaa ja ruokasoodaa käytetään viemärin huoltoon?

Jos tavoitteena on viemärisuun säännöllinen ylläpitosiivous ja hajuhaittojen ehkäisy, toimenpide kannattaa toteuttaa hallitusti. Oikealla tekniikalla estetään turha aineiden tuhlaaminen ja suojellaan kodin kiinteitä rakenteita.

1. Poista viemäriaukon ritilästä ja suulta kaikki näkyvät roskat, kuten irtohiukset ja ruoantähteet, ennen aineiden annostelua.
2. Kaada pieni määrä ruokasoodaa suoraan putken suulle ja lisää perään etikkaa, jolloin kuohuminen alkaa välittömästi.
3. Anna vaahdon vaikuttaa hetki ja huuhtele viemäri reaktiovaiheen jälkeen kuumalla vedellä valmistajan ja putkimateriaalin ohjeita noudattaen.

Toimenpiteen tarkoituksena on pitää viemärin suuosa raikkaana eikä ratkaista putkiston syviä tukkeumia. Veden virtauksen jatkuva takkuaminen vaatii toisenlaista lähestymistapaa.

Milloin tarvitaan mekaanista avaamista?

Viemärin puhdistaminen kotikonstein ja täysin tukkeutuneen putken avaaminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Kun vesi seisoo altaassa tai poistuu erittäin hitaasti, mekaaniset keinot toimivat kemiallisia seoksia varmemmin.

Klassinen viemäripumppu eli imukuppi luo putkeen painevaihtelun, joka siirtää ja irrottaa kiinteää tukosta ilman vaarallisia aineita. Mikäli mekaaninen pumppaus ei auta tai ongelma toistuu jatkuvasti, paikalle tarvitaan ammattitaitoinen putkiasiantuntija tutkimaan putkiston todellinen kunto.

Vältä vaaralliset kemikaalisekoitukset

Vaikka ruokasooda ja etikka ovat tavanomaisia elintarvikkeita, kotitalouskemikaalien kanssa on oltava tarkkana. Etikkaa ei saa koskaan sekoittaa teollisten viemärinavaajien kanssa, sillä vahvojen kemikaalien ja hapon kohtaaminen voi synnyttää vaarallisia kaasupäästöjä ja hallitsemattomia reaktioita.

Myös vanhempien talojen putkistojen materiaalit asettavat omat rajoituksensa. Liian kuuma vesi yhdistettynä voimakkaisiin aineisiin voi vahingoittaa vanhoja putkia tai niiden liitoksia, minkä vuoksi asennusten ikä ja materiaali on hyvä tuntea ennen erilaisten puhdistustapojen kokeilemista.

Jaa omat toimivimmat siivousniksisi kommenteissa ja kerro, miten pidät kotisi putket raikkaina.

Kokeile ennaltaehkäisevää puhdistusta säännöllisesti ennen kuin vesi lakkaa virtaamasta kokonaan.

Tallenna vinkit talteen ja vältä viemäritukosten kalliit vahingot ajoissa!

Kerro mielipiteesi alla: luotatko mieluummin perinteisiin kotikonsteihin vai perinteiseen viemäripumppuun?